Levoton sielu

Lokakuussa vajaa viikko Istanbulissa. Säätila 13-19 astetta, satella ja ilman. Mainion hotellimme työntekijä sanoi meille, "You're staying 5 days? You'll be back..." Tässä kohden tuli hymyiltyä sillä samalla hymyllä kuin aina silloin, kun tarkoittaa "juu-juu, mitä ikinä haluat uskoa... may be in 10 years or so". Käytännössä kaveri saattoi olla oikeassa. Myönnettäköön se jo tässä vaiheessa.

Istanbul oli rauhallisempi, modernimpi ja ystävällisempi kuin odotinkaan. Asiakaspalvelun taso kaiken kaikkiaan oli poikkeuksellisen hyvää Eurooppalaisittain. Yleisenä huomiona voidaan todeta, että taksinkuljettajat eivät puhu englantia vaikka lähes kaikki muut kyllä. Noh, ei ehkä kaikki muut, mutta kielitaidosta piittaamatta hyvä palvelu ja ystävällisyys säilyvät.

Suosittelemme (itse Istanbulin lisäksi ylipäätään) muun muassa:
- näköalakuppilaa Gülhanen puistossa
- drinksuja Intercontinentalin näköalabaarissa
- visiittiä Aasian puolelle (esim. risteilyt Eminönüsta)
- Dolmabahcen palatsia
- Hagia Sofiaa ja Grand Bazaaria (tietenkin)
- nargilehia
- moskeijavierailua

Naisille vinkkinä: Ottakaa hiukset peittävä huivi moskeijavierailuja ajatellen. Huiveja saa myös lainta useimmista paikoista.

Suosittelemme suhtautumaan varauksella:
- Yleisesti hehkutettuun (myös LP) kalaravintolaan Sultanahmetissa, Sultanahmet Fishouse. Emme suosittele. Kylmää ja mautonta kalaa saanee myös muualta.

(kuvat klikkaamalla isommaksi)

Jotain pientä kotimaankeikkaa on tainnut jäädä kirjaamatta. Todettakoon kuitenkin visiitti Weseliin ja Voerdeen. Lentokenttä, moottoritie ja pari aasia Weselin keskustassa.

New Yorkin loputon vetovoima ja Finnairin hyvä tarjous veivät meidät jälleen Manhattanille. Ms E matkassa mukana. Mahtavaa!

Viikkoon mahtui vanhoja ja uusia tuttavuuksia ja pari päivää olivat varsin FDNY-painotteisia. Aiempien lisäksi suosituksina voisi heittää vaikka Bethesda Fountainin alueen Central Parkissa ja näköaloista Top of the Rock:in (Rockefeller Center), joka tuo ihan mielenkiintoisen (ja jonottoman) vaihtoehdon Empire State Buildingille. Ja hieman eri näkövinkkelin Manhattaniin. Myös Harlemissa oli ihan kiva käväistä.

Vinkkeinä, nimim. seuraavan kerran sitten:
- Yankeesin peliin kannattaa hankkia liput hyvissä ajoin etukäteen ellei ole valmis maksamaan 100 USD+
- YK:n opastetulle kierrokselle halukkaiden kannattaa varautua aamusta. Paikalla olo vähän ysin jälkeen ei ole riittävän aikaisin.

Rakkauteni tätä kaupunkia kohtaan jatkuu ja syvenee.

Testasimme yhtenä päivänä Amtrakin palvelut Penn Stationilta Washington D.C.:hen. Perusjunalla matka taittuu noin kolmessa tunnissa. Nopeampiakin on, mutta perusversionkin hinta liikkuu 125 USD/hlö/suunta -tasolla. Tässäkin kannattaa harkita hyvissä ajoin varaamista. Aiemmin muistelen löytäneeni noin 75 USD/hlö/suunta -hintoja, mutta edellisenä päivänä asiaa tutkiessa hinnat olivat asettuneet tälle tasolle.

Kahdeksan tuntia Washingtonissa ei ole kovin pitkä aika, varsinkin kun kaupunki on melko laajalle levittäytynyt. Onnistuimme kuitenkin hieman tarkemmin tsekkaamaan mielestämme tärkeimmät kohteet turvautuen hop on - hop off saitsariin:
- White House
- Lincoln Memorial
- Capitol Hill
- Arlingtonin hautausmaa (mm. JFK:n hauta)

Georgetownin kaupunginosaa ehdimme vilkaista ruokailun verran.
Obamaa emme valitettavasti nähneet.

...ja joskus aina... jossain... jollekin... saattaa iskeä kerroin, Pelkokerroin...

(kuvat klikkaamalla isommaksi):

New York

Vapaudenpatsas

Bethesda Fountain:

Hyvät näkymät Rockefeller Centerin päältä (Top of the Rock)

Takseja

Harlem, Michael Jacksonin muistolle

Ja katuja tärkeiden miesten muistolle:

Harlem

Washington D.C.

Obaman koti:

Lincoln Memorial:

"Forrest!!!"

Tässä kohtaa kannattaa vähän miettiä....

Koirille on "omat roskikset"...

Ja tää tie on tosi piilossa

Häämatkalla kymmenen vuotta sitten luvattiin tulla Mauritiukselle uudelleen, kunhan 10v tulee täyteen. Pitihän sitä lupauksensa pitää - ja onneksi pidettiin. Yhdistettiin tosiaan kokonaisuuteen myös Seychellit, mutta Mauritiuksen näkeminenkin pitkän tauon jälkeen oli varsin hauskaa ja mielenkiintoista. Saarella on tarjota vaikka mitä, suurin aarre taitavat kuitenkin olla ihmiset; ovat kovin ystävällisiä.

Sanottakoon matkakokonaisuudesta myös se, ettei Mauritiusta ja Seychellejä kannata niputtaa samankaltaisiksi rantakohteiksi - meidän mielestämme kohteet erosivat selkeästi toisistaan, mikä tietenkin on hieno asia.

Mauritiushan on siis Intian valtameren saari, joka on kooltaan karkeasti ottaen 65 km pitkä pohjois-etelä -suunnassa ja noin 45 km leveä. Historiansa aikana saarella ovat pyörineet ainakin hollantilaiset, ranskalaiset ja britit. Nämä vierailijat ehtivät mm. syödä sukupuuttoon erikoisen ja harvinaisen dodo-linnun, joka asusteli saarella. Valtio itsenäistyi 1968. Mauritiuksella asustaa 1,25 miljoonaa ihmistä, joiden alkuperä on edellä mainittujen maiden lisäksi mm. Intian ja Manner-Afrikan suunnalta. Saarella puhutaan ranskaa, englantia ja kreolia.

Menomatkalla ehdimme nopeasti katsastaa Blue Bayn saaren kaakkoiskulmassa, vajaan viikon loppulomasta asustelimme sitten saaren länsi- tai luoteisrannikolla pääkaupungista Port Louisista hieman pohjoiseen.

Viikon ranta-aktiviteettiosion jälkeen aktivoiduimme touhuilemaan yhtä sun toista muutakin. Tutustuimme tietenkin (osittain uudelleen) saaren perusnähtävyyksiin, mm. 7 Coloured Earthiin eli harvinaiseen luonnonilmiöön, jossa maa on värjäytynyt poikkeuksellisesti. Liittyy ilmeisesti tulivuorien purkauksiin yhdistyneinä tiettyihin mineraaleihin... Katsastimme Chamarelin vesiputoukset ja Grand Bassinin tärkeän hindulaistemppelin. Kävimme myös saaren suurimman tulivuoren (ei-aktiivinen) kraaterilla sekä Caselan eläinpuistossa.

Ja koska Mauritiuksen saari on laajalti sokeriruo'on peitossa, pitihän meidän tutustua sokerin valmistukseen. Kävimme L'aventure du Sucre -museossa. Myös Botanical Gardens oli tutustumisen arvoinen, ainakin varsin viihdyttävän opastuksen kanssa (vain 1 eur/hlö lisämaksu). Ja tuli tsekattua akvaariokin.

Port Louisissa "satama", Water Front, on varsin moderni kauppakeskittymä.
Kymmenessä vuodessa saarelle oli ilmaantunut mm. moottoritie ja paljon uusia rakennuksia.

...ja tämänkin vierailun jälkeen nousi esiin ajatus... jos taas kymmenen vuoden päästä?

(kuvat jälleen klikkaamalla isommaksi)

Hotellin rantaa:

Grand Bassin:

Sokeriruokoa:

Chamarelin vesiputoukset:

Seven Coloured Earth:

Tässä syntyy suolaa:

Puutarhan ihmeitä:

Viikko Seychelleillä ei ollut laisinkaan huono idea. Päiväntasaajan tuntumassa lämpötila pyörii 30-34 Celsiuksen tuntumassa ja merivesi tuntui vaihtelevan 28 ja 29 Celsiuksen välillä. Tunnetun ajattelijan sanoin: "just nyt ei oo ollenkaan mikään paikka jäässä". (Terkut Simpalle)

Asustelimme Mahen saarella Vallon Beachilla. Ranta on todella hyvä, hakkaa monet muut suuresti kehutut paikat (kuten Jamaican Seven mile beachin jne.) kevyesti. Hiekka valkoista, meri vihreä ja meren pohja täysin puhdas paljain jaloin tallattavaksi... ei sälää, ei otuksia, vain hiekkaa... Ja huoneesta muutama askel tähän kaikkeen. Erittäin rentouttavaa.

Seychellit koostuu 115 saaresta, joista Mahea pidetään ehkä eniten pääsaarena, muita pääsaaria ovat La Digue ja Praslin. Käytiin tutustumassa näihinkin paikkoihin ja jos Seychelleille päätyy vierailemaan, ehdottomasti kannattaa katsastaa nämä paikat. La Diguella on nimittäin äärimmäisen kaunis ranta hauskasti muotoutuneiden kallioiden keskellä. Ko. saarella ei ole yksityisauton yksityisautoa, tosin saarikin on vain 5x3 km kokoinen. Härkävankkuri on yksi kulkumuoto, fillari tuntuu olevan myös erittäin suosittu vaihtoehto. Paikalta löytyy hienon rannan lisäksi mm. kookosplantaasi, vanilijaviljelmät ja vanha plantaasin omistajan talo, jossa on kuvattu mm. laatuelokuva Emmanuelle II.

Seychelleillä on 81 000 asukasta kaiken kaikkiaan, jos lasketaan ihmisiä. Saarien tärkeitä asukkaita ovat kuitenkin myös jättiläiskilpikonnat, linnut, liskot ja lukuisat merenelävät.

Praslinin saari on hitusen La Digueta isompi. Praslinilla kasvavatkuuluisat coco de mer -palmut, jotka ovat harvinaisia vain Seychelleillä kasvavia palmuja. Palmuja on naaras- ja urospalmut erikseen. Kuvista näkee, miltä pähkinä ja kukinto näyttävät.

Prasiliniltakin löytyi mahtavia rantoja, mutta miksipä ei löytyisi. Rantoja Seychelleillä riittää loputtomiin. Sellaisia, joita luulee olevan olemassa vain elokuvissa tai julisteissa.

Eipä tunnu siis kovin hullulta vaihtoehdolta ostaa oma saari ja jäädä pysyvästi sinne hoivaamaan kilpikonnia. Näin teki ainakin 60-luvulla britti Brendon Grinshaw, joka osti Moyennen saaren (siihen aikaan 10 000 punnalla). Ja siellä tyyppi, joskin jo hieman ikääntyneenä, edelleen asusteli, kun kävimme vierailulla. Moyennen kupeessa on snorklailumahdollisuuksia, noin vinkkinä.

Seychellejä voi todellakin suositella.

(kuvat klikkaamalla suuremmaksi)

Auringonlasku hotellilla:

Kukka (botanical garden, Vicotoria)

Näkymä Moyennen saarelta:

Rapu (Moyenne)

La Digue, Source d'Argend -ranta

Coco de Mer

Jättiläiskilpikonna:

Ja toinen hieno auringonlasku: