Oct 2008

Junamatkaa Nagoyasta Takayamaan ei kannata nukkua, maisemat ovat upeita. Rata kulkee vuorien välissä kulkevan joen reunustaa.

Takayama on pieni (alle 100 000 asukasta) ja viehättävä vuoristokaupunki. Keskustassa on hieno vanha kaupunki, joka on nyt pullollaan kauppoja ja ravintoloita turistien viihdykkeeksi. Alueella valmistetaan myös sakea sekä paikallista olutta.

Asuimme perinteisessä japanilaisessa majatalossa (ryokan). Suosittelemme lämpimästi kokemusta. Onhan se vähän keskimääräistä eksoottisempaa asua huoneissa, joissa ei periaatteessa ole lainkaan huonekaluja ruokapöytää ja istumatyynyjä lukuunottamatta. Ovet ovat liukuovia ja "seinät ovat paperia" ja nyt siis todella osittain juurikin sitä.
Illallinen ja aamiainen tarjoiltiin suoraan omaan huoneeseemme. Illallinen oli upea japanilaista kaiseki-tyyliä. Lisäksi ryokanissmame oli japanilaiset kylvyt käytettävissämme ('vähän" on lämmintä vettä). Tatamille ilmaantuu illalla vuode (futonit) valittuun kohtaan. Henkilökunta käy petaamassa sängyn ja korjaa sen aamulla jälleen pois ennen aamiaista. Hyvin lämminhenkinen kokemus.

Shintolaistemppelin sisäänkäynti Takayamassa:

Nara on Japanin entinen pääkaupunki ja Kioton tavoin pullollaan Unescon World Heritage -kohteita.
Melkoisen hulppeita temppeleitä löytyikin. Katsastettiin kolme: Kofuku-ji, Kasuga Taisha ja Todai-ji.
Kasua Taishaan vie upein kivilyhdyin reunustettu kuja. Todai-ji:stä taas löytyy valtava buddhapatsas.

Satuimme Naraan vahingossa paikallisena arkipyhänä ja paikka oli todellakin täynnä porukkaa. Kiotosta Naraan pääsee todella helposti junalla; nopeampi junamatka kestää alle tunnin.

Eläinystävän mukavana lisänä Narassa löytyy jälleen kerran lajienvälisiä kohtaamisia. Temppelialueet sijaitsevat suuressa puistossa keskellä Naraa. Tässä puistossa asuu myös ilmeisesti yli 1500 peuraa. Puiston kujilla myydään "peurakeksejä", joita näille ystävällisille (joskin joissain tapauksissa myös todella ahneille ) otuksille voi syöttää. Peuroja tuntuu olevan joka paikassa; turha siis kuvitella istuskelevansa nurmikolla....

Yksi peuroista:

Todai-ji:

Matka Tokiosta Kiotoon sujuu erittäin sujuvasti ja vauhdilla Shinkansen-junalla.

Kioto on kaupunki, joka on täynnä Unescon World Heritage -kohteita. Lähinnä temppeleitä.
Vinkeää kyllä, kuulemma 86% japanilaisista tunnustavat sekä buddhalaista että shintolaista filosofiaa/uskontoa. Riippuu vähän asiasta, mille alttarille milloinkakin kannattaa mennä.

Olemma tutkailleet mm. Nishi-Honganjin, Higashi-Honganjin, Yasakan ja Tenryujin temppelialueet.
Näistä suosittelisin eniten viimeistä, joka sijaitsee Arashiyaman aseman vieressä (helppo päästä paikallisjunalla). Samassa yhteydessä voi katsastaa lempikohteeni Kiotossa, Iwatayaman Monkey Parkin. Toinen meistä vain pitää apinoista juurikin niin paljon... Ja kerrankin homma menee oikeinpäin: ihmiset laitetaan häkkiin ja apinat ovat vapaana.

Arashiyaman aluetta ei ole sinänsä hehkutettu opaskirjoissa, mutta se on mukava alue, joka tuntuu olevan ainakin viikonloppuisin kovasti japanilaisten suosiossa. Näin sunnuntaina alue tuntui viihdyttävän ruuhkaiselta Tokion Shinjukun ruuhkatkin kokeneen näkökulmasta. Mutta jos ruuhkat alkavat jo kyllästyttää, kannattanee käydä arkipäivänä. Viihdytin itseäni tarkastelemalla sitä, kuinka useat tuhannet ihmiset voivat viettää vapaa-aikaansa sulassa sovussa ja melkoisessa järjestyksessä. Vähän eri kuin meikäläisillä festareilla.

Keskustassa suositeltava on myös Shosei-en:in puisto.

Jos taas sitten kaupunginosia ajatellaan, Gionin alue on hauska. Siellä pyörii geishoja tai maikoja (geisha-oppilaita) bongattavaksi. Sieltä löytyi myös toistaiseksi lempiravintolani Kiotossa (nimi: Gion Tanto). Erinomaista ruokaa, perinteinen japanilainen ravintola, hyvä palvelu, edullinen. Yksi seinä ainakin tähän vuodenaikaan avoinna ja siitä voi bongailla mm. em. geishoja/maikoja.

Ja kuvat voi taas klikata isommaksi...

Jos olet tyylillisesti ja maksuvalmiuden kannalta taipuvainen Pradan, Armanin, Guccin etc tuotteisiin, suuntaa Ginzaan. No, löytyy sieltä muitakin vaihtoehtoja...

Henkilökohtaisesti tykästyin asteen särmikkäämpään Harajukuun. Valitettavasti emme ole viikonloppuna katsomassa paikan erikoisempaakin pukukirjoa, mutta paikan ilmapiiri vaikutti näin arki-iltanakin varsin mainiolta. Tämä siis minun valintani, jos sellainen pitää tehdä.

(kuvat taas klikkaamalla isommaksi)

Ginza:

Koiraparkki:

Yllättävä kaupan nimi (Harajuku):

Aloitetaanpa nyt vaikka siitä, että Japani ei ole kallis.
Se voi olla kalliskin, mutta ilman, että raha-asioita huomioi mitenkään, matkailijan elämä Tokiossa on helposti Suomea halvempaa.

Jatketaan siitä, ettei Tokio ole hankala paikka vierailijalle. Harvassa kaupungissa on yhtä hyviä englanninkielisiä opasteita lähes joka nurkassa. Englantia ei ehkä puhuta niin yleisesti kuin Euroopassa keskimäärin, mutta tilanne ei juurikaan eroa monen eurooppalaisen maan maaseudusta... tai Pariisista.

Pääpaino pidettäköön kuitenkin sillä faktalla, että Tokio on loistava paikka, aivan mahtava!
Kaikkea sitä mitä sen pitikin olla ja enemmän.
Japanilaiset lisäksi vaikuttavat mukavalta porukalta. Suomalaisena japanilaisten käytöskulttuuri vaikuttaa varsin toimivalta. Tosin ollaan varmasti rikottu varmaan monia käytössääntöjä... yrityksistä huolimatta.

Toistaiseksi ollaan tutkittu Asakusan temppelialuetta, Uenon puistoaluetta, Shinjukun kulmia (hotellimme on täällä) ja käyty törsäämässä Akihabaran teknologiahel#&tissä. Siinä "hieman" Gigantti kalpenee, kun pelkästään yhdessä tavaratalossa on seitsemässä kerroksessa elektroniikkaa - yhden kerroksen alan ollessa noin Turtolan Citymarketin luokkaa.

Lisäksi tänään käytiin drinksulla Park Hyattin New York -baarissa (54. kerros) eli juurikin siinä Lost in Translation -leffan baarissa, missä Bob ja Charlotte tapasivat. "It's Suntory time!"

Vinkkinä nille, jotka haluavat myös fiilistellä leffan tunnelmissa: Park Hyatt on Shinjukun alueella asemalta länteen (tai olisko lounaaseen). Hotellia ei ole mitenkään helppo löytää itsessään, se on piilotettu Park Tower -kompleksin sisälle ja hotellin sisäänkäynti on erään ravintolan kautta rappusia (ainakin se kulkutie, minkä me löysimme). GPS-johdatti meidät väärään kortteliin, by the way.
Baariin on useina iltoina cover charge (2000 yen eli noin 14 eur/hlö) ja juomien hinnat alkavat noin 10 eurosta. Maisemat ovat upeat ja elävää musiikkia on tarjolla. Tiedoksi, että ruokaa on myös tarjolla. Vilkaisimme listaa, hinnat alkavat noin 30 eur/annos.

Kiitos Episodi-lehdelle, joka tarjosi vinkin paikasta sekä kulkuun ja sisäänpääsyyn riittävää taustainfoa.

Ja by the way... suomalaiset vessat ei ole enää mitään!
...ja liukuhihnasushi on mainio keksintö!

(kuvat klikkaamalla isommaksi)

Kabuki-Chon alue Shinjukussa:

Sensojin temppelialue Asakusassa:

Liikkuva työpaikka (Asakusa)

Ja siitä hintatasosta:
- olut jotain välillä 3-6 eur/0,4 l
- muut juomat, esim. automaatista noin 0,70 eur/pullo (vesi, kokis, tee, kahvi)
- liukuhihnasushia vatsa täyteen (henkilöstä riippuvainen), noin 10 euroa
- menu-tyyppinen ratkaisu ravintolassa, alkaen 14 eur/hlö
- pikaruokaa edullisesti
- taksi, ensimmäiset 2 km noin 6 euroa